Minulla oli kesäkuun lopussa syntymäpäivä. Sain lapseltani lahjaksi paperilappuja, joihin hän oli kirjoittanut erilaisia palveluksia, kuten pihatyö ja siivous.
Lapsi oli selvästikin pohtinut, minkälaisia palveluksia hän voisi tehdä tuottaakseen minulle hyvää mieltä. Hän tietää, että tarvitsen apua kasvimaalla rikkaruohojen kitkemisessä ja että ilahdun, kun koti on siisti.
Antaessaan lahjaksi palveluksia lapsi ajatteli minun parasta, ei omaa etuaan. Lapsi joutuu itse näkemään vaivaa, kun hän toteuttaa lupaamiaan palveluksia. Vaivan näkeminen ei välttämättä tunnu hauskalta.
Toisen ihmisen palveleminen kannattaa. Siitä seuraa yleensä hyvä mieli molemmille, ja se on Raamatun mukaankin oikein. Vaikka Jeesus oli Jumalan Poika, hän sanoi tulleensa palvelemaan ihmisiä.
Johanneksen evankeliumin 13. luvussa kerrotaan, miten Jeesus pesi opetuslastensa jalat. Jeesus opetti, että uskovainen ihminen voi tehdä tärkeän palveluksen saarnaamalla toiselle ihmiselle synnit anteeksi. Anteeksiantamus eli evankeliumi puhdistaa ihmisen synnistä.
Katri Isopahkala
Lasten polku 7–8/2020, päätoimittajan terveisiä
