Pienenä itse mietin usein, miksi me käydään aina sunnuntaisin seuroissa, kun ei kukaan koulukaverikaan käynyt. Silloin seurat merkitsivät sitä, että pääsi näkemään serkkuja ja kavereita, joita ei kovin usein muualla nähnyt.
Seurapuheen aikana vihkoon tuli aina kaikista hienoimmat piirustukset. Sitten kun vanha mies oli lopettanut puhumisen, päästiin kahville. Iskä antoi päättää, ottaako mieluummin pullan vai jäätelön.
Vanhempana ymmärsin, että seuroihin mennään kuulemaan Jumalan sanaa ja evankeliumia. Seurojen merkitys muuttui, kun alkoi ymmärtää puhujan puheen tarkoituksen ja sisällön.
Seuroilla on eri ihmisille eri merkitys. Lapsille se voi olla paikka, jossa piirtää penkissä kaikessa rauhassa ja kohtaa kavereita. Vanhemmille se on myös sitä, mutta etenkin paikka, jossa voi rauhoittua kuuntelemaan saarnaa ja vahvistua uskossa. Tärkeintä on kuitenkin se, että seuroissa jokainen saa uskoa omat synnit anteeksi.
Pääkirjoitus on julkaistu Lasten polku -lehdessä 7–8/2026. Kuva: Suviseurojen kuvapalvelu
