Lasten polku -lehdessä alkoi tammikuussa uusi Lintujen ääniä -palsta, jossa voi tutustua Suomen linnuston ääniin. Voit kuunnella näytteitä tästä artikkelista.

Tekstit Lauri Kangas Kuvat Erkki Alasaarela

Helmikuu 2024

KELTASIRKKU

Keltasirkku on viiruinen ja suurikokoinen sirkku. Se on tiaisia suurempi ja noin punatulkun kokoinen. Koiraassa keltaista väriä on laajemmin, naaras on himmeämpi väreiltään. Selkä on ruskeankirjava ja alaselässä on punaruskea alue. Keltasirkku viihtyy varsinkin talvisin suurissa parvissa ja vierailee mielellään ruokinnoilla.

Keltasirkku laulaa keväällä helposti tunnistettavaa lauluaan: tsi-tsi-tsi-tsi-tsi-tsi-hyyyyy. Laulua kuvaillaan eri maissa eri tavoin. Ruotsalaisten mielestä se laskee numeroita: ett-två-tre-fyr-fem-sex-sjuuuu. Englantilaisten mielestä se taas tilaa syötävää: a-little-bit-of-bread-and-no-cheeeese.

Keltasirkun laulu kuulostaa TÄLTÄ.

VIHERPEIPPO

Viherpeippo on tanakka ja jykevänokkainen peippolaji. Se on kauttaaltaan vihreän sävyinen, ja sen siipiä koristaa keltainen reunus. Naaras on koirasta värittömämpi. Noin puolet viherpeipoista jää talveksi Suomeen, ja niitä voi nähdä hyvin ruokinnoilla. 

Viherpeippo on aikainen laulaja ja saattaa aloitella lauluaan jo helmikuussa. Sen laulu on hauska yhdistelmä heliseviä, näppäileviä ja ryystäviä ääniä. Laulukauden loputtua se päästelee lähinnä ryystävää dryyyi-kutsuääntään. Se muistuttaa järripeipon ääntelyä, mutta on kirkkaampi ja nousevampi.

Viherpeippo laulaa NÄIN.  

Tammikuu 2024

MUSTARASTAS

Vanha mustarastaskoiras on helppo tuntea. Se on hiilenmusta, ja sillä on keltainen nokka sekä keltainen silmärengas. Naaraat ja nuoret linnut ovat enemmän ruskeansävyisiä ja viiruisempia. 

Yhä useammat mustarastaat talvehtivat Suomessa, varsinkin leutoina talvina. Niiden kauniin huilumaista, jutustelevaa laulua voikin kuulla jo aivan alkutalvesta. Mustarastas on aktiivisimmillaan äänessä aamu- ja iltahämärissä.

Mustarastaan laulu kuulostaa TÄLTÄ.

RÄKÄTTIRASTAS

Räkättirastas on hyvin yleinen rastaslaji. Sen pää ja alaselkä ovat harmaat, ja selkäpuoli on ruskea. Rinnassa on hieman oranssia väritystä, ja pyrstö on musta. Räkätin tapaa usein nurmikoilta, jossa se tonkii nokalla lieroja saaliikseen. 

Räkättirastaat viihtyvät parvissa. Isoja parvia saattaa jäädä Suomeen talvehtimaan, varsinkin hyvinä marjavuosina. Räkätin tunnistaa parhaiten sen karheasta, räksyttävästä lentoäänestä.

Räkättirastaan lentoääni kuulostaa TÄLTÄ.

Joulukuu 2023

VARPUNEN

Varpunen on pikkulinnuksi aika roteva ja vahvanokkainen. Sekä koiraalla että naaraalla on ruskeansävyinen selkä, jossa on mustia viiruja. Muuten ne ovat hyvin erinäköisiä. Naaraan pää on melko tasaisen harmaanruskea. Koiraan päälaki ja poski ovat puhtaan harmaat. Koiraalla on myös musta leukalappu.

Varpunen oli aiemmin yleinen lintu myös maaseudulla, mutta se on harvinaistunut paljon viime vuosina. Parhaiten sitä tapaakin nykyisin kaupunkiympäristössä. Sen näkee monesti toreilla nokkimassa ihmisten jättämiä ruoantähteitä. Varpusen ääni on pehmeä ”tsilp tsilp”, jonka voi sekoittaa lähinnä pikkuvarpusen ääniin.

Varpunen ääntelee NÄIN.

PIKKUVARPUNEN

Pikkuvarpunen on pienempi ja sirompi kuin varpunen. Koiras ja naaras ovat samannäköiset. Parhaat tuntomerkit ovat suklaanruskea päälaki sekä musta laikku keskellä vaaleaa poskea. Pikkuvarpunen viihtyy yleensä suurissa parvissa pesimäajan ulkopuolella.

Vielä 50 vuotta sitten pikkuvarpunen oli Suomessa harvinainen lintu. Nykyään se on runsastunut niin paljon, että se on jo varpusta yleisempi. Pikkuvarpusparvet viihtyvät monesti pensasaidoissa ja talvisin niitä näkee myös ruokinnoilla. Ääni on aika lähellä varpusen ääntä, mutta terävämpi ja nenäsointisempi. Ääntä kuvataan yleensä sanoilla ”tsirp tsirp” tai ”tsrip tsrip”.

Pikkuvarpunen ääntelee NÄIN.

Marraskuu 2023

HÖMÖTIAINEN

Hömötiainen on talitiaista pienempi ja värittömämpi tiaislaji. Pienestä koosta huolimatta sen pää näyttää erikoisen suurelta. Päätä koristaa musta lakki ja puhtaan valkoiset posket. Selkä on harmaa ja vatsapuoli vaalea. Hömötiaisen tapaa parhaiten vanhoissa metsissä ja talvisin ruokinnoilla.

Hömötiaisen kutsuääni on helposti opittava ti-ti-tsää-tsää-tsää. Keväällä se laulaa haikean surumielistä tjyy-tjyy-tjyy -lauluaan. Hömötiainen on peloton lintu, joka lähestyy ihmistä rohkeasti. Se voi innostua syömään suoraan kädeltäkin pienen houkuttelun jälkeen.

Hömötiaisen laulu kuulostaa TÄLTÄ.

Hömötiaisen kutsuääni puolestaan TÄLTÄ.

TÖYHTÖTIAINEN

Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, pieni ruskeanharmaa tiainen. Sen näkyvin tuntomerkki on päälakea koristava mustavalkea töyhtö. Pää on harmahtava, selkä ruskea ja vatsapuoli likaisen vaalea. Töyhtötiainen on havumetsien lintu, ja se viihtyy koko elämänsä ajan hyvin pienellä alueella. 

Töyhtötiaisen ääntely ei muistuta juuri muiden tiaisten ääniä. Sen kutsuääni on hilpeä trilli, byryryret byryryret. Samaa trilliä se esittelee myös keväällä laulussaan. Töyhtötiainen on tiaisten joukossa kaikista aikaisin pesijä. Se saattaa aloittaa haudonnan jo huhtikuun alkupuolella.

Töyhtötiaisen kutsuääni kuulostaa TÄLTÄ.

 

Lokakuu 2023

VIHERVARPUNEN

Vihervarpunen on sinitiaisen kokoinen kellanvihreä pikkulintu. Sen siivet ovat tummat, ja niitä koristaa keltaiset siipijuovat. Rinta ja kyljet ovat voimakkaan viiruiset. Koiraan tunnistaa mustasta päälaesta ja mustasta leukalapusta. Naaras taas on huomattavasti koirasta värittömämpi.

Vihervarpunen ei ole monelle tutuimpia lintuja, mutta jos opettelet tuntemaan sen lentoäänen, sitä kuulee hämmästyttävän usein. Se päästelee yleensä lennossa kahdenlaisia ääniä. Toinen on nouseva ty-dii ja toinen laskeva dii-yy. Ne kuulostavat hieman tuulessa huojuvan keinun kitinältä. Keväällä koiras laulaa monipuolista ja hengästyttävän nopeatempoista lauluaan, joka on sävyltään kireä ja kitisevä.

Vihervarpusen lentoääni kuulostaa TÄLTÄ,

laulu puolestaan TÄLTÄ.

URPIAINEN

Urpiainen on vihervarpusen sukulainen ja suunnilleen samankokoinen. Sen päävärejä ovat kuitenkin ruskea, harmaa, valkoinen ja punainen. Sen rinnassa ja selässä on voimakkaita viiruja, päälaella punainen läikkä ja leuassa musta kurkkulappu. Lisäksi koiraan rinta on voimakkaan punainen.

Urpiaiset liikkuvat monesti suurina parvina. Yli lentävästä parvesta kuuluu urpiaisen tyypillinen lentoääni tsä-tsä-tsä-tsä. Laulaessaan urpiainen yhdistää lentoääniin heleää surinaa. Sen saattaa helposti sekoittaa viherpeipon vastaaviin suriseviin ääniin.

Urpiaisen lentoääni kuulostaa TÄLTÄ,

lauluääni puolestaan TÄLTÄ.

Syyskuu 2023

LAULURASTAS

Laulurastas on pienikokoinen rastas, jota tavataan koko maassa, erityisesti metsämaastoissa. Sen selkä on tasaisen ruskea ja alapuoli vaalea. Rinnassa on hieman keltaista sävyä ja tummia nuolenpään muotoisia pilkkuja.

Laulurastas on ulkonäöltään vaatimaton, mutta taitava laulaja. Sen laulu on hyvin monipuolinen ja vaihteleva. Laulun tunnistaa parhaiten siitä, että se toistelee joka säettä, yleensä 2–4 kertaa. Sen jälkeen seuraava säe jatkuu samalla lailla toistellen. Toisteluissa voi olla matkintoja muiden lintujen äänistä. Voi kuulostaa, että se aivan kuin juttelee jankuttavalla tyylillä. Esimerkiksi metsänhakkaaja voi kuulla sen sanovan: ”Pieni pino, pieni pino. Istu kivel, istu kivel, istu kivel. Laiska mies, laiska mies.”

Laulurastas laulaa NÄIN.

PUNAKYLKIRASTAS

Punakylkirastas on lähes laulurastaan kokoinen, mutta selvästi räkättirastasta pienempi. Sen tunnistaa parhaiten punertavista kyljistä sekä silmän yläpuolisesta valkeasta juovasta. Punakylkirastas on hyvin yleinen rastas, ja sitä tavataan koko maassa.

Punakyljen laulu alkaa aina erittäin kuuluvilla alkutavuilla ja loppuu vaimeaan kitisevään visertelyyn. Voimakkaita alkutavuja on yleensä 3–6 kappaletta, ja niiden sävelkulku vaihtelee paljon. Ne voivat olla nousevia tai laskevia, hieman murteesta riippuen. Punakylkirastas voi aloittaa säkeensä niin kuuluvasti, että se häiritsee jopa kuulijan yöunia.

Punakylkirastaan nouseva murre kuulostaa TÄLTÄ.

Punakylkirastaan laskeva murre puolestaan TÄLTÄ.

 

Heinä-elokuu 2023

RANTASIPI

Rantasipi on monille tuttu kesämökkirantojen kahlaaja. Yleisimmin sen näkee lentämässä veden pintoja pitkin värisevin siivin piipittäen samalla kimeästi. Rantasipin selkä on tasaisen ruskea ja vatsapuoli kirkkaan valkoinen. Valkoinen alue jatkuu kapeana kiilana kohti kainaloa, joka on hyvä tuntomerkki. Lennossa siipiin muodostuvat pitkät valkeat juovat. 

Rantasipin soidinääni on kirkas ja moneen kertaan toistuva hydiidiididdi-hydiidiididdi. Sen varoitusääni on nopea ja hieman hätääntyneen oloinen hii-dii-dii. Sitä kuulee paljon loppukesän iltoinakin.

Rantasipin soidinääni kuulostaa TÄLTÄ.

Rantasipin varoitusääni puolestaan TÄLTÄ.

LIRO

Liro on kooltaan ja väritykseltään lähellä rantasipiä. Sillä on kuitenkin selässään vaaleita täpliä ja silmän yläpuolella on selkeä valkoinen juova. Lentäessä sen siivet ovat tasaisen väriset mutta selän ja pyrstön väliin jää valkoinen alue. 

Liro on yksi niistä linnuista, jotka ovat saaneet nimensä äänen perusteella. Sen soidinääni onkin rullaava liro-liro-liro-liro-liro. Liro pesii yleensä soilla ja kosteikoilla. Suolla kulkiessa kuulee monesti liron kovaa varoittelua, kiv-kiv-kiv-kiv.

Liron soidinääni rullaa NÄIN.

Liron varoitusääni on KIV-ääntä.

 

Kesäkuu 2023

SATAKIELI
Satakieli on noin punatulkun kokoinen, vaatimattoman näköinen ruskea lintu. Niitä voi tavata Oulun eteläpuolisessa Suomessa. Satakieltä näkee harvoin, koska se elää piilottelevaa elämää tiheissä lehtipuumetsissä. Laulu on sen sijaan erittäin kuuluva ja voi kantaa tyynellä ilmalla useita kilometrejä. 

Satakielen laulu on sarja erilaisia vihellyksiä, näppäilyjä ja rätinöitä. Samat teemat toistuvat laulussa peräkkäin yhä uudelleen. Laulu ei siis ole erityisen vaihtelevaa ja monipuolista, kuten esimerkiksi luhtakerttusella ja muilla mestarilaulajilla. Laulun voimakkuudessa satakieli kuitenkin päihittää muut laulajalinnut selvästi. Kesäkuun alkupuolella satakielen laulua kuulee parhaiten iltahämärissä ja yöaikaan.

Satakielen laulu kuulostaa TÄLTÄ.

SINIRINTA

Sinirintakoiraan tunnistaa helposti sinisestä kurkkulapusta, jossa on usein myös punaista ja mustaa väriä. Molemmilla sukupuolilla on pyrstössään ruosteenpunaiset laikut. Sinirinta pesii vain pohjoisessa Lapissa, mutta etelämpänä sitä voi tavata muuttoaikaan.  

Sinirintaa kutsutaan usein Lapin satakieleksi. Sen laulu ei ole niin kuuluva kuin satakielellä, mutta huomattavasti monipuolisempi. Laulussa se toistelee omien säkeiden lisäksi matkintoja muilta lajeilta. Sinirinta voi matkia useiden kymmenien eri lintulajien ääniä ja jopa porokellon ääntä. 

Sinirinta laulaa NÄIN.

 

Toukokuu 2023

PAJULINTU

Pajulintu on pieni ja siro, kellertävän vihreä lintu. Silmän yli menevä keltainen juova on myös hyvä tuntomerkki. Pajulintu on yhdessä peipon kanssa Suomen yleisimpiä lintuja. Pajulinnut ovat hyönteissyöjiä, joten ne saapuvat Suomeen vasta myöhään keväällä. 

Pajulinnun laulu on kuin peipon, mutta mollissa. Se on pehmeä ja surumielinen, laskeva säe. Siinä ei ole peipon tapaista loppulurautusta, vaan laulu hiipuu loppua kohden. Pajulinnun kaksitavuista ja nousevaa ”hyy-it”-kutsuääntä kuulee luonnossa usein.  

Pajulinnun laulu kuulostaa TÄLTÄ

Pajulinnun kutsuääni on TÄLLAINEN.

 

TILTALTTI

Tiltaltilla on hieman lyhyempi siipi sekä tummemmat jalat kuin pajulinnulla. Muuten lajit ovat niin samannäköisiä, että kokenutkin lintuharrastaja saattaa sekoittaa ne toisiinsa. Jos sattuu kuulemaan tiltaltin laulun, erehtymisen vaaraa ei ole. Se nimittäin laulaa selvästi omaa nimeään: til-tal-tal-til-tal-tal. Laulu on yksi helpoimmin tunnistettavia. Tiltaltin kutsuääni on pajulintua lyhyempi ja yksitavuinen ”hyit”.

Tiltaltin laulu soi NÄIN.

Tiltaltin kutsuääni kuulostaa TÄLTÄ.

 

Huhtikuu 2023

PEIPPO

Peippo kuuluu pajulinnun ohella Suomen yleisimpiin lintuihin. Koiraspeipolla on puvussaan punertavia ja sinertäviä sävyjä, mutta naaras on vaatimattoman rusehtava. Molemmilta löytyy kuitenkin kaksi valkoista siipijuovaa, jotka ovat hyvä tuntomerkki.
Peipot muuttavat Suomeen yleensä huhtikuussa. Tällöin metsissä ja puistoissa alkaa kuulua peipon pirteää ja kuuluvaa laulua. Laulu on hieman pajulinnun laulua muistuttava, mutta iloisempi ja päättyy koukeroiseen loppuosaan. Peippo päästelee joskus myös talitiaismaista ”pink” -kutsuääntä sekä nousevaa ”hyitt” -vihellystä.

Peipon laulu kuulostaa TÄLTÄ.

Peipon kutsuäänen kuulet TÄSTÄ.

JÄRRIPEIPPO

Järripeippo on peipon pohjoinen serkku. Se pesii pääosin Pohjois-Suomessa, mutta sitä tavataan etelämpänäkin. Järripeipon rinta ja hartiat ovat kauniin oranssit. Se on hieman peippoa isompi ja pitkäpyrstöisempi.
Järripeipot muuttavat hieman peippojen perässä. Järripeipolla on erikoinen laulu. Se on noin sekunnin kestoinen, nenäsointinen ja ryystävä ääni. Se on hieman viherpeippomainen, mutta matalampi ja karheampi. Järripeipon kutsuääni on nouseva ”dväiy”.

Järripeipon laulu voit kuunnella TÄSTÄ.

Järripeipon kutsuääni kuulostaa TÄLTÄ.

Maaliskuu 2023

VARPUSPÖLLÖ

Teksti Lauri Kangas Kuvat Erkki Alasaarela

Varpuspöllö on pienin pöllöistämme, vain punatulkun kokoinen. Se on kuitenkin kokoisekseen oikea voimanpesä. Varpuspöllö pystyy saalistamaan jopa itseään suurempia lintuja, kuten tilhiä ja punakylkirastaita. Se saalistaa myös päiväsaikaan. Varpuspöllöllä on tuima, pistävä katse. Pää on suhteellisen pieni ja pyrstö lyhyt.

Kevät on parasta aikaa kuulla pöllöjen soidinääniä. Varpuspöllö ääntelee parhaiten aamu- ja iltahämärän aikaan. Varpuspöllön laulu ei ole huhuilua, vaan paremminkin sarja pehmeitä vihellyksiä. Tasaiset vihellykset toistuvat hieman yli sekunnin välein. Matkimalla varpuspöllön vihellystä voi yrittää houkutella sitä luokseen. Syksyisin varpuspöllö päästelee aivan erilaista ääntä. Sen syysääni on nopea ja nouseva vihellyssarja.

Varpuspöllön laulua kuulet TÄSTÄ.
Varpuspöllön syysääntä kuulet TÄSTÄ.

Helmikuu 2023

TALITIAINEN

Teksti Lauri Kangas Kuvat Erkki Alasaarela

Talitiainen on näkyvimpiä lintujamme, ja se viihtyy myös ruokinnoilla talvisin. Se on suurin kaikista tiaisista.
Talitiaisen pää on kiiltävän musta valkoista poskilaikkua lukuun ottamatta. Koiraalla musta kravatti on leveämpi kuin naaraalla ja yltää alas vatsaan asti. Selkä on sammalenvihreä.
Talitiainen aloittelee jo aikaisin keväällä titityy-lauluaan. Tätä perinteistä laulua kuulee erityisesti
maaseudulla. Kaupunkimelun keskellä talitiainen lyhentää lauluaan ja se saa muodon tityy tai tyyti. Yksi tavallisimpia ääniä on myös pirteä tvink, jonka voi sekoittaa peipon samankaltaiseen ääneen. Joskus yksittäinen talitiainen saattaa päästellä todella erikoisia ääniä, jotka saavat kokeneenkin lintuharrastajan hämilleen.

Talitiaisen titityy-laulun kuulet TÄSTÄ.

Talitiaisen tityy-laulun kuulet TÄSTÄ.

Talitiaisen kutsuäänen kuulet TÄSTÄ.

 

Tammikuu 2023

SINITIAINEN

Teksti Lauri Kangas Kuvat Erkki Alasaarela

Sinitiainen on selvästi talitiaista pienempi ja sirompi. Sen silmän yli menevä juova on musta, ja päässä on sininen myssy. Muuten pää on valkoinen. Sinitiaisella ei ole yhtenäistä kravattia, kuten talitiaisella. Vatsan keskellä on kuitenkin kapea juova. 

Sinitiaisen äänet ovat yleensä hentoisempia ja korkeampia kuin talitiaisella. Sinitiaisen laulu on kirkkaasti helisevä tii-tii-tililili. Pedon tai ihmisen lähestyessä sinitiainen varoittelee käheästi rähisten. Varoitusääni nousee selvästi loppua kohden. Tätä varoitusääntä saattaa talitiainen joskus etevästi matkia.

Sinitiaisen laulua kuulet TÄSTÄ.
Sinitiaisen varoitusääni kuulostaa TÄLTÄ.