Joku meistä rentoutuu parhaiten ystävien kanssa keskustellen, pelaillen ja leikkien. Joku toinen taas viihtyy paremmin kodin rauhassa. Nämäkin saattavat vaihdella eri elämäntilanteissa: joskus seurallinenkin kaipaa rauhaisampaa elämää.
Aina se, joka on yksin, ei siis välttämättä olekaan yksinäinen, vaan nauttii yksinolostaan. Yksinäisyys on tunne, ja ongelmaksi se muuttuu silloin, jos kaipaa ystävää, eikä sitä löydy. Silloin on hyvä rukoilla, että Taivaan Isä sellaisen johdattaisi.
Eräs äiti kertoi, että oli uudelle paikkakunnalle muuttaessaan kaivannut ystävää. Hän oli vuoden kulkenut sitkeästi rauhanyhdistyksen perhekerhossa, ennen kuin sellaisia löysi. Hän totesi, että oma aktiivisuuskin auttaa.
Erilaisilta ystäviltä voi saada eri asioita: jonkun kanssa urheillaan enemmän, jonkun kanssa maailma paranee keskustelemalla ja toisen kanssa virkistävä nauru on herkässä. Vanhemman ystävän elämänkokemus tuo usein hienoja näkökulmia, joista voi oppia. Ajattelen, ettei ystäviä kannata valikoida.
Sirkka Lehdon kirjoittama pääkirjoitus on julkaistu Lasten polku -lehdessä 2/2024.
Kuva: A-L.S
