Tutkimusten mukaan yksinäisyys on oma kokemus siitä, onko ympärillä tarpeeksi läheisiä ihmisiä, joiden kanssa pystyy esimerkiksi juttelemaan omista ajatuksista ja tapahtumista.
Yksinäisyyttä ei aina näe ulospäin. Siinä missä jonkun elämä näyttää minun silmiini todella yksinäiseltä, olenkin kuullut, että hän on ihan tyytyväinen tilanteeseensa.
Luulen, että yksinäisyyden kokemus liittyy myös luonteeseen. Minun ympärilläni on tavallisesti paljon ihmisiä, mutta tunnen oloni yksinäiseksi silloin, jos en ole päässyt pitkään aikaan tuulettamaan ajatuksia kenenkään kanssa. Yksinäisyys hiipii silloin kuin varkain, ja tulee tunne, ettei kukaan välitä minusta. Miten mukavalta silloin tuntuukin, kun joku soittaa tai tavatessaan kysyy, että mitä kuuluu.
Muistatko, mitä Jeesus teki kiirastorstaina puutarhassa, kun varmasti tunsi itsensä pelokkaaksi ja yksinäiseksi kuolemansa edessä? Hän rukoili. Sitä minäkin olen paljon tehnyt kaikkien yksinäisyyttä tuntevien puolesta. Rukoile sinäkin!
Sirkka Lehdon kirjoittama pääkirjoitus on julkaistu Lasten polku -lehdessä 10/2022.
Kuva: Lasse Kokko
