Kangastukset ovat näköharhoja, joita näkyy joskus maan- tai vedenpinnan lähellä. Niitä voi syntyä, jos pinnan päällä on lämpimiä ja kylmiä ilmakerroksia päällekkäin. Lämmin ilma taittaa valoa enemmän kuin kylmempi ilma. Taittuneet valonsäteet aiheuttavat silmiimme harhakuvia.
Jos lämpimämpi ilmakerros on lähempänä maanpintaa, se heijastaa valoa kuin peili. Tällöin maanpinnalla näkyy kangastus eli valekuva sinisestä taivaasta. Sellaisen voi nähdä erityisesti kesällä kuumalla asfalttitiellä. Kangastusta voi luulla erehdyksessä vesilätäköksi. Samanlaisia kangastuksia voi nähdä kuumalla hiekka-aavikolla.
Keväällä kangastuksia voi nähdä meren tai ison järven rannalla. Veden tai jään päällä on hyvin kylmä ilmakerros ja lämpimämpi kerros on korkeammalla. Kangastukset näkyvät silloin vedenpinnan yläpuolella. Vastarannan puut tai kaukana kulkeva laiva voivat tällöin kangastua korkealle horisontin yläpuolelle.
Kuva ja teksti Lauri Kangas, julkaistu Lasten polku -lehdessä 5/2022.
